Hanna-Miina Sihvonen työskentelee Euroopan avaruusjärjestö ESA:ssa European Resilience from Space – Earth Observation -ohjelmassa. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa Euroopan kykyä hyödyntää avaruuspohjaisia palveluja kriittisen infrastruktuurin suojaamisessa ja hätätilanteiden hallinnassa.
Sihvonen vastaa ohjelmassa eurooppalaisen avaruuspalvelunoodien verkoston rakentamisesta. Noodien kautta satelliittipohjaisia palveluja voidaan kehittää, testata ja ottaa käyttöön jäsenmaiden siviiliturvallisuuden tarpeisiin. Noodit toimivat kansallisina ja verkottuneina solmukohtina, jotka kokoavat yhteen käyttäjät, palveluntarjoajat ja avaruuspohjaiset ratkaisut sekä mahdollistavat palvelujen jakamisen maiden välillä.
European Resilience from Space -aloitteen taustalla vaikuttavat muuttunut geopoliittinen tilanne sekä tarve vahvistaa Euroopan omaa kyvykkyyttä ja vähentää riippuvuutta ulkopuolisista toimijoista. Sihvonen aloitti tehtävässään keväällä 2025 vaiheessa, jossa aiemmat avaruuteen perustuvat siviiliturvallisuushankkeet Civil Security from Space -ohjelman alla olivat tuottaneet runsaasti ideoita ja kokeiluja. Civil Security from Space loi pohjaa useiden kokeilujen kautta, kun taas European Resilience from Space -avaruusnoodikokonaisuuden ohjelmaosio pyrkii kokoamaan lupaavimmat ratkaisut yhteentoimivaksi ja operatiivisesti hyödynnettäväksi kokonaisuudeksi avaruuspalvelunoodeihin.
Tavoitteena eurooppalaiset ratkaisut ja verkostomaiset palvelut
Avoimeen innovaatioon perustunut lähestymistapa toi mukaan yrityksiä, viranomaisia ja loppukäyttäjiä eri maista. Samalla se osoitti, että yksittäiset kokeilut eivät yksin riitä, jos tavoitteena on rakentaa pysyviä ja maiden välillä jaettavia palveluja. Nyt painopiste onkin siirtynyt kohti järjestelmällisempää mallia, jossa ratkaisut määritellään osaksi yhteen toimivia palvelukokonaisuuksia ja ne testataan ennen laajempaa käyttöönottoa. Käytännön esimerkki tästä on Puola, jossa viranomaiset ovat jo pitkällä oman noodinsa kehittämisessä. Ratkaisuja on testattu esimerkiksi tulvatilanteissa samalla, kun käyttäjiä on koulutettu niiden hyödyntämiseen. Sihvosen mukaan käyttäjälähtöisyys on ratkaisevaa, sillä teknologiasta ei ole hyötyä, ellei sitä osata käyttää osana käytännön toimintaa.
Ongelmana ei teknologian puute, vaan sen hyödyntäminen
Satelliittiratkaisujen kehitystä on tapahtunut monissa maissa varsin nopeasti, mutta avaruuspohjaisten ratkaisujen hyödyntämisessä on edelleen selkeitä kehittämiskohteita. Tutkimus-, viranomais- ja yrityskentällä on jo kehitetty satelliittidataa hyödyntäviä palveluja esimerkiksi tulvien ja metsäpalojen seurannan, öljyvahinkojen havaitsemisen, merialueiden valvonnan, maankäytön muutosten arvioinnin sekä paikannus- ja viestintähäiriöiden tunnistamisen tueksi. Ongelma ei kuitenkaan aina ole teknologian puute, vaan se, että ratkaisut jäävät erillisiksi, palvelut pirstaloituvat eri toimijoiden tarpeisiin eikä koko tiedon toimitusketju avaruudesta turvallisuustoimijoiden käyttöön toimi saumattomasti. Satelliittien määrä ei yksin ratkaise ongelmaa, jos tieto ei kulje prosessoituna ja analysoituna sinne, missä sitä tarvitaan – aina kentälle asti. Siksi ratkaisevaa ei ole vain uusien satelliittien tai palvelujen kehittäminen, vaan koko ketjun rakentaminen datasta päätöksenteon ja operatiivisen toiminnan tueksi.
Kyse on myös ajattelutavan muutoksesta. Viranomaiskenttä toimii usein siiloissa, joissa ratkaisuja kehitetään ja hankitaan erillään toisistaan, vaikka yhteiset palvelukokonaisuudet voisivat pitkällä aikavälillä olla sekä tehokkaampia että edullisempia. Uudet ratkaisut saatetaan lisäksi kokea ylimääräisenä työnä, jos niiden lisäarvoa ei pystytä hahmottamaan tai osoittamaan, miten ne voidaan liittää suoraan käytännön toimintaan. Avaruuspalvelunoodit tarjoavat tähän rakenteellisen vastauksen: ne kokoavat käyttäjät, palveluntarjoajat ja avaruuspohjaiset ratkaisut yhteisiksi solmukohdiksi, joiden kautta palveluja voidaan kehittää, testata ja jakaa sekä kansallisesti että maiden välillä.
Toimintaperiaate pohjautuu Euroopan unionin GOVSATCOM-aloitteen (Governmental Satellite Communications) yhdistämis- ja jakamislogiikkaan, joka on suunniteltu keskittämään ja jakamaan turvallisia satelliittiviestintäresursseja. Se toimii jaettuna ”markkinapaikkana”, joka yhdistää valtuutetut viranomaiskäyttäjät vapaana olevaan satelliittikapasiteettiin ja vähentää riippuvuutta kaupallisista tai EU:n ulkopuolisista tarjoajista. Tavoitteena on koota kansallisesti erityyppiset satelliittipalvelut – telekommunikaatio, maahavainnointi ja navigaatio- ja paikannuspalvelut – yhteen noodiin perustuvan kokonaisuuden alle. Kaikkea ei tarvitse rakentaa itse tai ylläpitää jokaisessa maassa, vaan harvinaisempiin tarpeisiin voidaan hyödyntää toisten maiden palveluja, ja osa ratkaisuista voi erikoistua tiettyihin käyttötapauksiin.
Palveluita laajempaan käyttöön
Suomessa vastaavaa kehitystä ollaan käynnistämässä. Tavoitteena on rakentaa kansallinen noodi, joka integroidaan olemassa oleviin rakenteisiin, sekä tunnistaa toimijoiden keskeiset käyttötapaukset ilman päällekkäisten ratkaisujen kehittämistä. Esiselvityshanketta koordinoi Suomessa Ilmatieteen laitos ja mukana ovat Kriisinhallintakeskus, Erillisverkot ja Suomen ympäristökeskus. Hankkeessa osallistetaan relevantti toimijakenttä mukaan ja pohjustetaan seuraavia vaiheita Suomen noodin rakentamiselle seuraavien 3-5 vuoden aikana. Keskusteluun on noussut myös ajatus palvelujen tarjoamisesta laajemmin yrityksille, erityisesti kriittisen infrastruktuurin toimijoille. Laajempi käyttö voisi samalla tukea palvelujen rahoitusta, jos kustannuksia voitaisiin jakaa useamman käyttäjäryhmän kesken.
Avaruuspalvelunoodit ovat edelleen kehittyvä kokonaisuus, mutta suunta on selvä: hajanaisista kokeiluista ollaan siirtymässä kohti koordinoitua eurooppalaista yhteistyötä. Nyt mukana yhteistyössä ovat Itävalta, Belgia, Tšekki, Tanska, Viro, Suomi, Kreikka, Unkari, Luxemburg, Puola, Portugali, Slovenia, Sveitsi ja Kanada. Suurimmat haasteet eivät siis liity teknologiaan, vaan siihen, miten ratkaisut saadaan osaksi käytännön toimintaa, miten eri toimijat sitoutetaan yhteiseen palvelumalliin ja miten palvelujen yhteentoimivuus varmistetaan Euroopan laajuisesti.
Haastattelu on kymmenes Ajatuksia kokonaisturvallisuudesta -artikkelisarjassa, jossa haastatellaan eri alan asiantuntijoita heidän suhteestaan kokonaisturvallisuuden teemaan. Haastatteluja julkaistaan vuosien 2025 & 2026 aikana näillä sivuilla.