Vieremä on maailman pohjoisin savolaiskylä. Se sijaitsee Ylä-Savossa, noin 70 kilometriä Iisalmesta pohjoiseen. Kokonaisturvallisuuden osaamiskeskuksen hanketiimillä oli ilo vierailla kunnassa kunnanjohtaja Mika Suomalaisen ja teknisen johtajan Mikko Kajanuksen isännöiminä.
Noin 3 500 asukkaan Vieremä on väkilukuaan suurempi kunta: siellä on yli tuhat teollista työpaikkaa. Ponsse on luonnollisesti tunnetuin työllistäjä, mutta kuntaan on rakentunut myös alihankintaverkosto, josta on kasvanut suuria ja vakaita toimijoita.
Yhteisöllisyys luo turvallisuutta
Yritysten ja kunnan välinen symbioosi näkyy arjessa vahvasti. Kävellessämme isäntiemme kanssa kylän raitilla jokainen tervehtii ja osa pysähtyy jutullekin. Yhteisöllisyys on täällä arkipäivää ja se näkyy myös kirkonkylän koululla. Pihalla kiiltävät uutuuttaan ulkokuntosalilaitteet ja koulurakennuksen kylkeen on rakennettu oppilaille lasiseinäinen oleskelutila välituntien iloksi.

’Olohone’ oli vielä oppitunnin aikana tyhjä, mutta täyttyi nuorista välittömästi välitunnin alettua.
Koulutuspoluilta kohti huippuosaamista
Arkea on myös koulutuksen ja työelämän yhteistyö. Toisen asteen opiskelijat voivat suorittaa työssäoppimisjaksojaan paikallisissa yrityksissä, ja Ylä-Savon ammattiopistolla (YSAO) on kunnassa oma toimipisteensä. Yhteistyö Ponssen kanssa on erityisen tiivistä: niin sanottu Ponsse-polku vie opiskelijat kohti metsäkonealan huippuosaamista.
Myös korkeakouluyhteistyö on laajenemassa. Vuonna 2005 perustettu Ponsse-akatemia vastaa yrityksen oman ja sidosryhmien henkilöstön ammattitaidon ylläpidon ja kehittämisen tarpeisiin. Itä-Suomen yliopiston kanssa suunnitellaan lisäksi uusia avauksia.
– Akateemisen maailman ja paikallisen ympäristön kohtaamista meidän tulee kehittää vielä lisää, toteaa kunnanjohtaja Suomalainen.
Huoltovarmuutta pelloilta ja navetoista
Vieremä on myös yksi suomalaisen maatalouden kivijaloista. Noin kymmenesosa Suomen liha- ja maitotuotannosta tulee alueelta. Vaikka tilojen määrä on vähentynyt, yksittäiset tilat ovat kasvaneet merkittävästi. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia.
– Maatilat kilpailevat samoista työntekijöistä kuin teollisuus. Sivuvirtojen jalostus voisi tuoda tiloille lisää kannattavuutta, mutta myös tuotot täytyy saada palaamaan tiloille, Suomalainen pohtii.
Kunnat kriisien kokoavana voimana
Kokonaisturvallisuudessa kunnat ovat eturintamassa. Viranomaiset hoitavat kriisitilanteissa oman osansa, mutta jälkihoito jää usein kunnille, kuten esimerkiksi koronapandemian aikana nähtiin.
– Kunta on kriiseissä kokoava voima. Kuntien kautta pystytään rakentamaan pitkäjänteistä näkökulmaa varautumiseen ja kriisinhoitoon, Suomalainen kiteyttää.
Suomalainen nostaa kuitenkin esiin kysymyksen kuntien valmiuksista: onko varavirtajärjestelmiä, ruokatuotantoa tai vedenhankintaa mietitty kriisitilanteita varten? Esimerkiksi maatilojen vesitarpeet ovat valtavia verrattuna yksittäisiin kotitalouksiin. Yhdellä tilalla voi olla satoja eläimiä – ja käytetylle vedellekin täytyy löytää paikka.
Valmiuden kehittämistoimenpiteet näkyviin
Kävimme keskustelua myös kuntien varautumisen ”kypsyysanalyysistä”. Ajatuksena ei olisi listata kuntia paremmuusjärjestykseen varautumisen suhteen, vaan tarjota analyysin avulla konkreettista tukea varautumisen kehittämiseen. Huoltovarmuuskeskuksella on analyysityökalu, jolla huoltovarmuuskriittiset organisaatiot voivat kartoittaa omaa varautumistaan ja kehittämiskohteitaan kriisitilanteissa, mutta kuntien käytössä työkalua näkee vähän. Riskianalysointi ja valmiuden kehittämistoimenpiteet voisivat muutoinkin näkyä enemmän kuntien käytännön työssä. Vieremän kunnanjohtaja toivoo myös keskustelua siitä, miten alueellisilla infrastruktuuri-investoinneilla voitaisiin tukea koko maan puolustuksellista valmiutta. Kaksikäytön ratkaisut – joissa sama infra palvelisi sekä arkea että kriisiaikoja – voisivat olla avainasemassa.