”Turvallisuus on elämää varten – ei vain kriisejä varten.”– Eduskunnan varapuhemies Paula Risikon ajatuksia kokonaisturvallisuudesta

”Turvallisuus on osa ihmisen kokonaishyvinvointia – fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa meidät koulutetaan ymmärtämään mitä on hoidon turvallisuus, potilasturvallisuus ja turvallisen ilmapiirin luominen. Ne ovat hoitotyön ydintä.” Näin vastasi eduskunnan varapuhemies Paula Risikko, kun kysyin häneltä mitä kokonaisturvallisuus on sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta.

Ihmisen turvallisuuden tunne ulottuu koko hänen maailmaansa: arki näyttää valoisammalta, kun tietää saavansa apua tarvittaessa. Luottamus siihen, että apua on saatavilla ja että yhteiskunta toimii, tuo ihmisille turvallisuutta. Risikko on huomannut tämän vuosikymmenten aikana hoitotyössä ja sen koulutuksessa. Tunne turvassa olosta on ihmisen perustarve.

Toisaalta jo pienikin epävarmuus voi horjuttaa tätä tunnetta. Se, että tilillä ei juuri nyt ole rahaa, vaikka tietää palkan tulevan huomenna. Tai se, että aamulla on liukasta ja joutuu ajamaan töihin epävarmoin mielin. Kaikki ajatukset saattavat karata näihin pelkoihin ja turvallisuuden tunne järkkyy. Ja taas toisaalta: ihminen voi olla hyvinkin sairas, mutta jos hän kokee olonsa turvalliseksi, kun kivutkin helpottavat.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivat ihmiset koulutetaan ymmärtämään näitä asioita. ”Sosiaali- ja terveysalan henkilöt ovat osa turvallisuuden tekijöitä, koska me osaltamme pidämme yllä ihmisten ja yhteiskunnan turvallisuutta, sehän meidän tehtävämmekin on”, lisää Risikko.

Turvallisuutta monesta näkökulmasta

Turvallisuus on ollut varapuhemies Risikon omalla uralla läsnä aina hoitotyöstä valtakunnan politiikkaan saakka. Hän on toiminut monissa eri rooleissa, joihin turvallisuus kytkeytyy. Sairaanhoitajana se merkitsi potilasturvallisuuden varmistamista, opettajana turvallisen oppimisympäristön rakentamista, johtajana ja esimiehenä turvallisen työyhteisön luomista sekä kansanedustajana ja ministerinä koko Suomen turvallisuuden vahvistamista.

”Olen toiminut neljässä ministerin tehtävässä – peruspalvelu-, sosiaali- ja terveys-, liikenne- ja kuntaministerinä sekä sisäministerinä ja kaikissa niissä turvallisuus on ollut läsnä. Se on kulkenut punaisena lankana läpi koko urani”.

Peli menetetään, jos toimintakyky romahtaa

Myös kokonaisturvallisuus on Risikolle tärkeä käsite. Liian usein turvallisuus ymmärretään vain poliisien tai rajavartijoiden määränä ja fyysisenä puolustuksena. Todellisuudessa se on paljon laajempi kokonaisuus, jossa sosiaali- ja terveydenhuollolla on merkittävä rooli. Risikko toteaa, että hänestä on valtavan hienoa se, että Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa, niin kutsutussa turvallisuustimanttikuvassa näkyy myös ihmisten toimintakyky ja kriisinkestävyys muiden osien; puolustuksen, sisäisen turvallisuuden viranomaisten, huoltovarmuuden ja kansainvälisten toimien ohella. Kokonaisuus on hänen mielestään oivallisesti rakennettu.

”Keskustelu painottuu myös täällä eduskunnassa välillä vahvasti puolustuskykyyn, poliisien määrään ja rikollisuuden torjuntaan. Nämä ovat tietenkin tärkeitä asioita, mutta itse näen erityisen tärkeänä ihmisten toimintakyvyn”.

Risikko perustelee näkemystään sillä, että mikäli ihmisten fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky eivät ole kunnossa, peli on oikeastaan menetetty. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollolla on tässä kokonaisuudessa aivan keskeinen rooli.

Ei sotaa, vaan elämää varten

Mitä yksittäinen ihminen sitten voi tehdä vahvistaakseen omaa kriisinkestävyyttään ja toimintakykyään? Paljonkin, sanoo Risikko. Ensimmäinen askel onkin aloittaa itsestä ja varmistaa oma toimintakyky. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi muodostavat perustan, jota voi vahvistaa arjen valinnoilla. Kaikki alkaa yksilön omasta hyvinvoinnista ja varautumisen taidoista.  

Yleisesti ottaen suomalaiset ovat Risikon näkemyksen mukaan jo suhteellisen hyvin varautuneita.  ”Me suomalaiset olemme perinteisesti olleet hereillä varautumisen suhteen. Syystäkin, sillä onhan meillä se pitkä itäraja, ja historian kokemus velvoittaa. Kyllähän nämä viimeaikaiset tapahtumat, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ovat olleet eräänlainen myrskyvaroitus. Ne ovat antaneet asialle kasvot ja lisänneet tietoisuutta entisestään”.

Suomessa on myös tehty pitkäjänteisesti työtä kokonaisturvallisuuden kehittämiseksi.
Turvallisuuskomitean laatima, vuoden alussa päivitetty Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on jalkautettu myös kunnille, ja lakikin velvoittaa kuntia varautumaan. Myös alueelliset ja valtakunnalliset johtamisjärjestelmät on rakennettu tämän pohjalta. Olemme siis varautunut kansa.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että turvallisuus alkaa yksilöstä – siitä, että jokainen kantaa vastuunsa ja toimii. Turvallisuutta ei voi ulkoistaa hallitukselle tai viranomaisille; se on meidän kaikkien tehtävä. Jokainen meistä voi siis tehdä oman osansa toimintakykynsä parantamiseksi. Se on samalla varautumista vaikeampiin aikoihin.

Tarkoitus ei silti ole varautua pelkästään sotaan. Toimintakykyä kehitetään omaa elämää varten, jotta pärjätään myös arjen vaikeuksissa. Jokaisen elämässä tulee vastaan vaikeita aikoja. Niistä selviämisessä oma henkinen ja fyysinen kestävyys ratkaisevat.

Syntyvyys ja turvallisuuden tunne

Kolikolla on monia puolia. Tämä haastattelu sattui samaan aikaan kansallisen vauvan päivän kanssa, joten Risikko on pohtinut myös syntyvyyttä. Viime vuosien keskustelu syntyvyyden laskusta Suomessa herättää hänessä huolen myös turvallisuuden näkökulmasta. Jos tulevaisuus pelottaa, se heijastuu haluun perustaa perhettä ja luottaa huomiseen. ”Siksi meidän on huolehdittava, että ihmisillä on todellinen tunne siitä, että Suomessa on turvallista elää ja selviytyä. Ettei tarvitse pelätä, vaan voi luottaa huomiseen”.

Samaan hengenvetoon Risikko kuitenkin toteaa, että suomalaiset ovat lopulta sitkeitä ja periksiantamattomia. Meillä on vahva selviytymisen eetos. ”Meillä on vahva asenne, että kyllä tästä selvitään. Se on osa kansallista henkistä kriisinkestävyyttämme”.

Kokonaisturvallisuus ei rakennu ilman tietoon perustuvaa päätöksentekoa

Sosiaali- ja terveydenhuollon merkitys osana kokonaisturvallisuutta ja maanpuolustusta on tunnistettava. Sillä on, ja tulee olemaan jatkossakin vahva rooli. Mikäli maanpuolustusta ajatellaan laajasti, ei vain armeijan tai puolustusvoimien näkökulmasta, jokainen sote-alan ammattilainen on tavallaan myös maanpuolustaja. Hän tekee omalla työllään osansa Suomen turvallisuuden ja kestävyyden eteen.

”Pidin viime viikolla puheen Tehyn seminaarissa. Sanoin siellä kuulijoille, että arvoisat maanpuolustajat, koska juuri sitä sosiaali- ja terveydenhuollon työ mielestäni on: maanpuolustusta siinä missä muukin turvallisuustyö”.

Kokonaisturvallisuus ei voi rakentua ilman tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Tarvitsemme alalta jatkuvasti tutkittua tietoa. Sen vuoksi myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta kaikissa korkeakouluissa ja tutkimusyksiköissä on äärimmäisen tärkeää. Myös sosiaali- ja terveysalan merkitystä osana kokonaisturvallisuutta pitää tutkia enemmän. Ennen kaikkea tarvitaan koulutusta: ”Meidän on koulutettava sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia sellaisiksi, jotka ymmärtävät olevansa osa kokonaisturvallisuutta”.

Yhteistyötä yli rajojen

On tärkeää ymmärtää, että olemme osa isoa kokonaisuutta. Yksin me emme pärjää. Meillä ei koskaan tule olemaan niin paljon rahaa tai resursseja, että voisimme suojata itsemme täysin. Lisäksi uhkat ovat muuttuneet. Kyse ei ole enää vain fyysisestä uhasta, vaan nyt puhutaan kyberuhkista, biologisista aseista ja monenlaisista muista ilmiöistä. Siksi yksikään sektori ei yksin pysty turvaamaan yhteiskuntaa. Mukaan tarvitaan kaikkia yhteiskunnan sektoreita.

Lisäksi välttämätöntä on kansainvälinen yhteistyö. ”Meidän täytyy pitää sopimukset kunnossa ja huolehtia siitä, että meillä on kavereita ja liittolaisia. Euroopassa yhteistyötä pitää tehdä entistä enemmän. On hienoa, että Euroopan komissio on nostanut turvallisuusasioita yhä vahvemmin esiin. Meidän pitää olla siinä työssä mukana”.

TarjaTapaninen