Maailmalla myllerrys jatkuu ja mediaympäristömme täyttyy konfliktiuutisista myös näin kesän aikana. Näkyvissä ei ole nopeaa muutosta – valitettavasti.
Osallistuin kesäkuun alussa Puolassa Gdanskissa neljän eri yliopiston järjestämään konferenssiin, jossa esiteltiin yhteiskunnan turvallisuutta parantavia tutkimuksia ja käytännön esimerkkejä paikallisella tasolla. Päivien aikana pystyin vertailemaan maidemme välisiä eroja tässä asiassa. Ja niitä kieltämättä on. Paljon on toki yhteistäkin.
Toimijoiden välinen yhteistyö kansallisen varautumisen tekijänä
Suomalainen varautumisen kulttuuri ja tapa yhdistää viranomaisten, liike-elämän ja vapaaehtoistoimijoiden sekä yksittäisten kansalaisten toiminta yhteen pidetään liittolaismaissamme suorastaan nerokkaana. Esitellessäni suomalaisia kokonaisturvallisuuden käytännön ratkaisuja erityisesti seuraavat asiat vakuuttivat konferenssiyleisöä:
- Yleinen asevelvollisuus ja sen toteutuminen suomalaisessa yhteiskunnassa
- Väestönsuojelu, julkiset kalliosuojat ja yksityiset ns. taloyhtiöiden asukassuojat
- Huoltovarmuustoiminta, kuten Huoltovarmuuskeskus, sen poolit ja rahoitusmekanismi
- Viranomaisten, järjestöjen ja vapaaehtoisten yhteistoiminta paikallisella tasolla
Edellä mainitut ovat meille suomalaisille jotensakin ”itsestäänselvyyksiä”, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi miten merkittävän, pitkän ja vuosikymmeniä kestävän työn kaiken tämän varautumisen aikaansaaminen sekä ylläpitäminen on vaatinut. Monessa maassa tuskaillaan sitä, miten kansallisen varautumisen tasoa nostetaan – etenkin juuri nyt kun talous on tiukalla.
Haasteita puolalaisittain
Entisestä Varsovan liiton maasta tuli Naton täysjäsen 1990-luvulla. Samalla alkoi nopea yhteiskunnan kehitys länsimaisten arvojen mukaan. Puola panostaa tällä hetkellä erityisesti sotilaalliseen suorituskykyyn. Käytännössä tämä näkyy siten, että Puola osoitti jo vuonna 2024 Naton jäsenmaista BKT:sta eniten, yli 4 %, sotilaallisen suorituskyvyn ylläpitoon ja rakentamiseen. Tavallisen kansalaisen ajattelussa on tapahtunut muutos, joka Berliinin muurin murtumisesta alkoi ja jatkuu yhä. Puolalainen ei välttämättä luota vielä viranomaisiin joka tilanteessa. Tämä on näkynyt esimerkiksi siten, että luonnonkatastrofitilanteissa osa väestöstä ei ole noudattanut evakuointikäskyjä.
Monen muun läntisen Euroopan maan tavoin Puolakin luopui yleisestä asevelvollisuudesta vuonna 2009. Nykyinen malli perustuu vapaaehtoisuuteen. Turvallisuustilanteen muutos on johtanut siihen, että asevelvollisuutta harkitaan uudelleen ainakin Saksassa, Unkarissa, Alankomaissa, Belgiassa ja Tanskassa. Kertaalleen lakkautetun järjestelmän uudelleen käyttöön palauttaminen on raskas prosessi. Baltian maissa ja Ruotsissa tämä koetaan parasta aikaa.
Suomalainen huoltovarmuus kiinnostava erikoisuus
Väestönsuojia ei ole Puolaan rakennettu kuin muutamia. Muutenkin siviiliväestön suojautuminen on lähinnä luonnonkatastrofeihin varautumista, mikä onkin yleisin uhkakuva useimmissa Keski-Euroopan maissa. Tässäkin mielessä suomalaiset kaksikäyttöiset kalliosuojat sekä vuosien saatossa rakennetut taloyhtiöiden väestönsuojat ovat poikkeuksellisen tehokkaita ratkaisuja.
Huoltovarmuustoiminta on kiinnostava suomalainen erikoisuus. Ruoka, vesi, sähkö, lämpö, tietoliikenneyhteydet ja monta muuta asiaa on huolehdittava, jotta kriisi ei pysäytä meitä ja yhteiskunnan pyörät pyörivät. Mekanismi, jossa kansalaisten perustarpeista niin valtion johdon kuin paikallisella tasollakin varaudutaan johdonmukaisesti huolehtimaan, on maailmalla uniikki.
Puolassa sukupuoliroolit ovat syvään juurtuneita, vaikka kokonaisturvallisuus on yhteinen asia. Näytin esityksessäni kuvia, jossa suomalaiset siviiliviranomaiset ja vapaaehtoiset olivat mukana paikallispuolustusharjoituksessa. Kuvassa oli useita naispuolisia henkilöitä johtamassa toimintaa. Eräs isäntämaan naispuolisista kollegoista totesi minulle: ”Ei onnistu täällä meillä – tuossa tilanteessa löytäisin itseni todennäköisesti harjoituksen ruokalan keittiöstä”.
Oppia korkean rakennuksen evakuointiharjoituksesta
Puolan reissun mielenkiintoisinta antia oli nähdä viranomaisten yhteistoimintaa vaativassa evakuointiharjoituksessa. Kyseessä oli erittäin korkean toimistorakennuksen evakuointi. Terroristisen uhkauksen takia kaikki 34 kerrosta tyhjennettiin ja tarkastettiin ylhäältä alas noin tunnin kuluessa. Seurasin tyhjennystä ja tarkastuksia rakennuksen turvatiloissa, tilannekeskuksesta. Keskuksessa seuraamista helpotti se, että kaikki noin 2000 rakennukseen sijoitettua kameraa olivat käytössä. Jokaisessa kerroksessa oli turvallisuudesta vastaava henkilö – yksi kerroksen työntekijöistä – jonka tehtävä oli tyhjentää kerros ja auttaa tarkistuksessa viranomaisia sekä turvallisuushenkilöstöä.
Harjoituspäivä oli tiedossa etukäteen, mutta tarkkaa kellonaikaa ei tiedetty. Hissit oli otettu pois käytöstä ja yllätyksiäkin oli järjestetty. Tällaisia olivat muiden muassa käytävien kulkuesteet. Lisäksi siellä täällä oli rikkoutuneita valaisimia ja sairaskohtauksen saaneita ihmisiä mallinukkeina.
Kokonaisuutena evakuointi sujui hyvin. Selkeitä puutteitakin löytyi. Esimerkiksi se, miten toimitaan pimeässä. Oppia saivat niin järjestäjät kuin rakennuksen työntekijätkin.
Kokonaisturvallisuuden korkea taso edellyttää jatkuvaa kehittämistä
Edellisiä sukupolvia on kiittäminen siitä, että varautumisemme täällä Suomessa on nykyisellä tasolla. Eräs oleellinen asia on henkinen kriisinkestävyys ja käytännön ymmärrys siitä, että viisautta on varautua myös pahimpiin uhkakuviin.
Jatkuva kyvykkyyksien kehittäminen, tutkimus ja innovaatiot, sekä oikean ja luotettavan tiedon tuottaminen päätöksenteon pohjaksi on merkityksellistä. Kuten on henkilöstön kouluttaminen kriisien johtamistilanteisiinkin. Se lisää myös kansalaisten omaa itseluottamusta. Vaativilla harjoituksilla ja testauksilla saadaan tietoa puutteista ja haavoittuvuuksista. Näihin periaatteisiin nojautuen Kuopioon perustettava kokonaisturvallisuuden osaamiskeskus tulee olemaan yksi merkittävä parannus suomalaiseen ja jopa eurooppalaiseen kokonaisturvallisuuteen.
Asko Muhonen
Kokonaisturvallisuuden erityisasiantuntija
Kuopion kaupunki