Mikä on sivistyksen, kulttuurin ja dialogin merkitys resilienssillemme? Keskustelimme aiheesta suurlähettiläs Klaus Korhosen kanssa, joka on osallistunut lukuisiin vuorovaikutus- ja neuvottelutilanteisiin tavoitteena edistää meidän suomalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta.
Klaus Korhonen on kokenut diplomaatti, joka aloitti uransa Suomen ulkoministeriössä 1987 ja on sen jälkeen toiminut muun muassa Suomen suurlähettiläänä Alankomaissa vuosina 2009–2013 ja pysyvänä edustajana Kemiallisten aseiden kieltojärjestössä (OPCW). Hän oli myös Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen (NPT) tarkastelukonferenssissa vuonna 2015 ja toimi Global Initiative to Combat Nuclear Terrorism (GICNT) -aloitteen yleiskokouksen puheenjohtajana Helsingissä vuonna 2015. Hän oli Suomen Nato-edustuston päällikkönä Brysselissä vuosina 2019–2023, mukaan luettuna Suomen ensimmäisenä pysyvänä edustajana Natossa jäsenyyden toteuduttua. Tällä hetkellä Korhonen työskentelee Suomen ulkoministeriössä Helsingissä ja hänet valittiin helmikuussa 2024 Ulkopoliittisen instituutin (FIIA) hallituksen puheenjohtajaksi.
Henkinen kriisinkestävyys tukee epävarmoina aikoina
Näinä maailman turbulenssien aikoina mielemme saattavat täyttyä enemmän kysymyksistä ja ongelmista kuin vastauksista ja ratkaisuista. Kovat ja vaikeat asiat, kuten sodat, luonnonmullistukset, ilmastokriisi, taloudelliset haasteet, säästötarpeet ja yleinen epävarmuus tulevaisuudesta ympäröivät meitä monesta suunnasta. Saamme lukea ehkä enemmän ristiriidoista, vastakkainasettelusta ja erimielisyyksistä, kuin onnistuneesta yhteistyöstä, kulttuurin tuomista henkisen hyvän olon lahjoista tai vaikkapa siitä, miten turvallisessa maassa loppujen lopuksi saamme elää.
Henkistä kriisinkestävyyttämme tukevat muun muassa kulttuuri, sivistys sekä kansalaisten fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Koulutuksella on tärkeä rooli muun muassa väestön toimintakyvyn ja henkisen kriisinkestävyyden vahvistajana. Viestintä ja se, kuinka hyvin osaamme keskustella, käydä vuoropuhelua ja välttää vastakkainasettelua, on yksi henkisen kriisinkestävyyden kulmakivistä. Muun muassa presidentti Sauli Niinistö ja Yhdysvaltain entinen presidentti Barak Obama ovat todenneet sekä sivistyksen että dialogin luovan yhteiskunnan perustan, välttämättömän voiman, joiden avulla voimme ymmärtää toisiamme ja saavuttaa kestävää rauhaa ja hyvinvointia.
Sivistys – mikä kaunis sana
–Sivistys. Mikä kaunis, tärkeä, mutta samalla myös monitulkintainen asia, toteaa Klaus Korhonen. Keskustelu sivistyksestä ja sen merkityksestä on todella tärkeää.
Hänen mielestään sivistyksen määritelmä on kuitenkin monitulkintainen paitsi sivistysteorioiden, myös arjen keskustelutulkintojen valossa. Sivistys voisi hyvin tarkoittaa esimerkiksi kaikkea sitä hyvää, mitä voisi ja pitäisi tavoitella – kaikkea sitä, mikä on hyväksi ihmiselle. Vai onko sivistys ehkä kaikkea sitä, mikä on edistyksellistä? Korhonen korostaa sivistyksessä kuitenkin vahvasti laajan tietopohjan ja itsenäisen ajattelukyvyn merkitystä
– Ettemme vain olisi pelkästään sen varassa mitä muut ovat, sanovat ja ajattelevat.
Dialogit ja keskustelun oppiminen
Suomalainen muodollinen demokratia on konsensusyhteiskunta, jolla on tietty tarkoitus ja tärkeä päämäärä. Tässä mielessä yhteiskuntamme on ehkä vienyt ”edistystä” hieman jopa väärään suuntaan. Erimielisyydet saatetaan kokea uhaksi, ja näissä tilanteissa ajaudutaan helposti arvovalta- tai henkilökysymyksiin. Korhonenkertoo kuitenkin uskovansa siihen, että nuoremmalla sukupolvella on tässä mielessä paremmat valmiudet:
– Kun seuraan esimerkiksi juuri ylioppilaskirjoitukset päätökseen saanutta poikaani, ilahdun tavasta, jolla hän ja hänen monesta kulttuurista tulevat ystävänsä keskustelevat asioista, joista ovat myös eri mieltä, ollen samalla kuitenkin kavereita.
Sivistys, kulttuuri ja historia
Viimeistään Ukrainan sodan myötä kulttuurin ja kulttuuri-identiteetin merkitys kansallisena voimavarana ja resilienssin vahvistajana on ymmärretty. Kaikki kulttuuri vahvistaa yhteisöllisiä vahvuuksia ja voimia. Korhonen kertoo, kuinka teema ’Kulttuuri ja resilienssi’ on nykyisin yhä enenevässä määrin esillä kansainvälisillä foorumeilla ja paneelikeskusteluissa. Keskustelua käydään yhteisöllisyyden merkityksestä ja siitä, kuinka yhdistykset ja vapaaehtoisjärjestöt voivat vahvistaa resilienssiämme. Korhosen mielestä ne kansainväliset ongelmat, jotka vavisuttavat myös meidän yhteiskuntaamme, johtuvat ainakin osittain juuri sivistyskäsitteen rajallisuudesta tai vääristyneisyydestä.
Huomio polykriiseistä metakriiseihin
Sivistys, kulttuuri ja dialogikykyisyys ovat siis Korhosen mielestä merkittävässä roolissa yksilöiden ja yhteiskunnan resilienssin rakentamisessa. Hän nostaa tässä yhteydessä keskusteluun myös käsitteet poly- ja metakriisit. Polykriisit tarkoittavat tilanteita, joissa useita samanaikaisia kriisejä tapahtuu ja ne vahvistavat toistensa vaikutuksia, mikä tekee niiden hallitsemisesta erityisen haastavaa.
Metakriisit ovat ainakin osittain näkymättömiä, mielissämme ja toimintatavoissa tapahtuvia muutoksia. Ne ovat enemmän kuin ekologisia tai sotilaallisia kriisejä – ne ovat psykologisia, henkisiä, kulttuurisia ja hallinnollisia kriisejä, joiden taustalla ovat inhimilliset, osittain syvällekin juurtuneet ajattelumallit ja uskomukset. Metakriisit ovat siis pohjimmiltaan kaikkien näiden polykriisien fundamentaalista ydintä. Siinä mielessä metakriisi voisi olla myös hyvä kriisi – jos siihen pääsisi käsiksi, voisi sen ratkaisu estää tai hidastaa uusien polykriisien syntymistä. Kulttuurin kriisi on yksi tyypillinen metakriisi, joka vaikuttaa yhteiskuntaan, horjuttaa pahimmillaan sen perusteita, joka taas vaikuttaa turvallisuuspolitiikkaan.
Yleissivistys ja medialukutaito
Korhonen haluaa tarkastella vielä erikseen medialukutaitojen ja yleissivistyksen merkitystä osana resilienssiä. Tärkeinä medialukutaitojen piirteinä hän mainitsee kriittisen suhtautumisen luettuun, lähdekriittisyyden ja kyvyn kytkeä sisältö kontekstiin. Medialukutaidosta puhutaan hänen mukaansa myös paljon Natossa, jossa Suomea pidetään esimerkkimaana ja jossa Suomen panostusta medianlukutaitojen kehittämiseksi jo varhaiskasvatuksesta lähtien ihaillaan.
–Yleissivistävät aineet koulutuksessa ovat rikkaus, toteaa Korhonen.
Yleissivistävät aineet laajentavat juuri sitä tietopohjaa, jota Korhonen pitää yhtenä keskeisenä sivistyksen perustana. Yleissivistys rakentaa perusvalmiuksiamme, joiden päälle on hyvä oppia uutta ja avartaa ajattelua.
Henkisen resilienssin rooli Natossa
Natolla on laaja tiede- ja tutkimusohjelma, tällä hetkellä käytännössä maailman laajin tutkimusverkosto, johon kuuluu myös lukuisia Nobel-palkinnon saajia. Tutkimuksen painotus on ymmärrettävästi ollut teknologiassa ja luonnontieteissä, mutta myös sivistyksen, kulttuurin ja erityisesti hybridiuhkien näkökulma on alkanut nousta keskusteluun. Esimerkiksi Baltian ja Balkanin maat korostavat kulttuuriperinnön merkitystä, ja Ruotsissa on panostettu muun muassa psykologiseen resilienssiin.
Suomalaisuuden vahvuuksia – kansallisen identiteetin ja kansainvälisyyden tasapainoa
Mitkä asiat ovat Korhosen mielestä olleet keskeisiä onnistumisen avaimia kansainvälisessä diplomatiassa?
–Sivistys, erilaisten kulttuurien arvostaminen, keskustelutaito ja ennen kaikkea kuuntelemisen taito, summaa Korhonen. Ollaan avoimia tiedolle, yritetään ymmärtää mistä on kyse, vaikka kaikkea ei tarvitsekaan hyväksyä.
Suomi on nuori kansakunta. Meillä arvostetaan koulutusta, kulttuuria ja sivistystä. Haluamme perustaa päätöksentekoa tietoon. Olemme tietoisia omasta historiastamme, arvostamme kulttuuriamme ja kieltämme, mutta se ei sulje pois kansainvälistymistämme. Olemme kielitaitoisia ja siinä mielessä poikkeamme myös anglosaksisesta kulttuurista. Korhosen mielestä meillä on kansainvälisessä diplomatiassa paljon vahvuuksia, joiden ansiosta suomalaisuus – ja ylipäätään pohjoismaalaisuus – on valttikortti.
Pia Viklund
Artikkeli on ensimmäinen Ajatuksia kokonaisturvallisuudesta -artikkelisarjassa, jossa haastatellaan eri alan asiantuntijoita heidän suhteestaan kokonaisturvallisuuden teemaan. Haastatteluja julkaistaan vuosien 2025 & 2026 aikana. Seuraava artikkeli ilmestyy elokuussa 2025.
