Ajatuksia kokonaisturvallisuudesta: Eurooppalainen ruokaturva rakentuu nykyaikaisen maatalouden ja elinvoimaisten alueiden avulla

Euroopan unioni on taustaltaan turvallisuusyhteisö, sillä se on perustettu toisen maailmansodan jälkeen edistämään rauhaa maanosassa, joka oli hyvin levoton. Saattamalla Euroopan maat, ennen kaikkea isot valtiot Saksa ja Ranska, samalle puolelle, saataisiin koko maanosa rauhoitettua. Tämähän on myös onnistunut, sillä perustamisvaiheen kuuden maan yhteisö on laajentunut vuosien varrella nykyisin 27 maan unioniksi eivätkä sen jäsenet ole ajautuneet liian suuriin erimielisyyksiin. Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 2012 Euroopan unionille rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa.

Euroopan kilpailukyky on ollut EU:n ykkösteemana jo vuosien ajan, mutta viime vuosina turvallisuus on noussut siihen rinnalle kärkiaiheeksi. Tästä teemasta keskustelimme Euroopan parlamentin jäsen Elsi Kataisen kanssa. Elsi on parlamentin maatalous- ja aluekehitysvaliokuntien jäsen. Lisäksi hän toimii oman parlamenttiryhmänsä Renew Europen maatalousvaliokuntavastaavana, eli johtaa poliittisen ryhmänsä työskentelyä valiokunnassa. Elsillä on pitkä kokemus erityisesti maatalous- ja ruokaturva-asioiden parissa, ja EU:ssa noussut turvallisuuskeskustelu tuntuu hänestä tervetulleelta.

Kokonaisturvallisuus suomalainen teema  

”Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut tietoisuutta siitä, miten huonosti maanpuolustus ja siihen liittyvä turvallisuus on monessa EU:n jäsenmaassa hoidettu. Nyt turvallisuuskeskustelu leikkaa kaiken läpi, kaikki päätökset tehdään turvallisuus edellä,” Elsi kuvaa. ”Toisaalta, Euroopan parlamentissa käytävä turvallisuuskeskustelu painottuu vahvasti sotilaalliseen turvallisuuteen. Kokonaisturvallisuus on suomalainen teema, eikä kovin tuttu muualla Euroopassa.”

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pyysi syksyllä 2024 Sauli Niinistöä laatimaan raportin Euroopan varautumisesta. Se on osa kolmen raportin sarjaa: Mario Draghin kilpailukykyraportti, Enrico Lettan sisämarkkinaraportti ja Niinistön varautumisraportti muodostavat kokonaisuuden, jolla komission puheenjohtaja selvästi toivoo vahvistettavan Euroopan unionin perustaa.

Käsitykset turvallisuudesta ja sen merkityksestä vaihtelevat

Niinistön raporttia on käsitelty ja ymmärrettykin valiokunnissa, joissa Elsi Katainen on varsinaisena jäsenenä, eli aluekehitys- ja maatalousvaliokunnissa. EU:n maataloutta koskevan strategisen dialogin perusteella on myös ymmärretty ruuan olevan sekä osa kilpailukykyä että osa turvallisuutta. Ajatus turvallisuuden merkityksestä alkaa levitä parlamentissa laajemmalle, mutta käsitykset siitä ovat hyvin erilaisia eri maiden edustajien keskuudessa. ”Keskustelussa korostuvat aseet ja ammukset sekä kyberturvallisuus, mutta pitäisi muistaa, että esimerkiksi alueiden tasapainoinen kehitys on osa turvallisuutta. Ruoka ja lääkkeet osana turvallisuutta tunnutaan ymmärrettävän, mutta esimerkiksi demografia ja alueiden pysyminen elinvoimaisena on vaikeampi ymmärtää. Myös Suomen pitkä itäraja unohtuu helposti Keski- ja Etelä-Euroopan edustajilta. Myöskään yksilöiden omaa vastuuta kriiseihin varautumisessa ei oikein kaikkialla ymmärretä.”

Turvallisuuden ei kuitenkaan pidä olla päälle liimattua. Toisinaan jonkun aiheen päälle yritetään lyödä turvallisuusleima ja saada siten lisää rahoitusta. Joskus tämä tapahtuu oikeasti turvallisuutta edistävän toiminnan kustannuksella, kuten elinvoimaa tukevan rahoituksen vähenemisellä toisaalla. Turvallisuusteema on myös tuonut uusia asemoitumisia eurooppalaisessa keskustelussa: ”Pohjoismaat ja Baltia ovat löytäneet toisensa varsin yhtenäisenä ryhmänä turvallisuuskeskustelussa.”

Merkityksellinen, mutta haavoittuva ruokaturva  

Euroopan ruokaturvaan liittyvää keskustelua käydään luonnollisesti eniten parlamentin maatalousvaliokunnassa. ”Maatalousvaliokunnassa ymmärretään ruokaturvan haavoittuvuus. Euroopan haasteina ovat mm. viljelijöiden korkea keski-ikä ja nuorten viljelijöiden vähäisyys. Tällä on vaikutus maatalouden elinvoimaan ja sitä kautta ruokaturvaan,” Elsi kuvaa. ”Komission puheenjohtaja von der Leyen julkaisi tämän vuoden alussa Euroopan unionin maatalous- ja ruokavision, jossa hahmotellaan tulevaisuuden ruokaketjua. Sen tulisi olla houkutteleva, kilpailukykyinen ja muutosjoustava. Kesällä julkaistussa budjettiesityksessä ehdotetut leikkaukset maatalousrahoihin kuitenkin vesittävät tuota tavoitetta ja visio olisi syytä päivittää budjetin realiteettien mukaiseksi.”

Suomen varautumisen tasoa Elsi pitää korkeana, onhan meillä siinä pitkä historia. Viljaa on meillä varastoitu jo yli 300 vuotta jokapäiväisen leivän varmistamiseksi ja huoltovarmuuteenkin on panostettu jo yli sata vuotta. ”Turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan myös keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä,” Elsi muistuttaa.

Biotalous luo uusia mahdollisuuksia

Kriisiaika sekä keskustelu huoltovarmuudesta ja kokonaisturvallisuudesta ovat nostaneet myös maaseutualueiden ihmisten omanarvontuntoa, kun yhteiskunnassa on laajemminkin huomattu, että turvallisuuden tekijöistä moni nojaa maaseutuun. ”Maaseutua arvostetaan nyt myös turvallisuuden tuottajana. Monet turvallisuuden kannalta tärkeät resurssit, kuten ruoka ja energia, tuotetaan maaseudulla.”

Ruokaturva ja ruuan tuotannon omavaraisuus ovat meillä tunnetusti korkealla tasolla. Missä tarvittaisiin vahvistamista? ”Ruokavientiin on satsattava, jotta varmistetaan ruuan riittävyys myös poikkeustilanteissa. Kannattava vienti vahvistaa myös maatalouden kannattavuutta,” Elsi linjaa. ”Maatalouden tuotantopanosten suhteen ollaan kyllä huonossa jamassa. Tuotannon riippumattomuuteen pitäisi panostaa. Tämä koskee koko Eurooppaa. Onneksi nykyisen Euroopan komission aikana biotalous on taas päässyt kehittämiseen mukaan, sillä biotalous mahdollistaa myös maatalouden tuotantopanosten tuottamisen Euroopassa ja irrottaa Eurooppaa fossiiliriippuvuudesta.”

Tulevaisuudessa Elsi Kataista huolestuttaa alueiden eriytyminen. ”Tarvitaan laajempaa ajattelua ja pitkää kaarta. On ajateltava elinkeinojen kannattavuutta ja rahoituksen saatavuutta eri alueilla. Näilläkin on vaikutusta kokonaisturvallisuuteen.” Euroopan komission kesällä julkistaman budjettiesityksen rakenne huolestuttaa: ”Ehdotettu uusi rakenne, jossa rakennerahasto-ohjelmiin jaetaan kansallinen kirjekuori tarkoittaa sitä, että rahojen jaosta käydään entistä tiukempi kansallinen vääntö. Maatalous varmasti pärjää, ainakin lähivuosien ajan, mutta aluekehitys on häviäjä.”

Nykyaikainen maatalous tarvitsee uusia avauksia

Elsi pitääkin aluekehitystä erittäin tärkeänä kokonaisturvallisuustekijänä paitsi ihmisten, myös elinkeinojen näkökulmasta. ”Aluekehityksellä on merkitystä biotalouden kehittämisessä, esimerkiksi siinä, miten biotalous kehittyy Itä-Suomessa. Aluekehitykseen liittyy myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja vaikkapa koulutussatsaukset. Pystytäänkö esimerkiksi koulutuksella vastaamaan eri alueiden maatalouden ja muiden elinkeinojen haasteisiin? Maatalouden kehittymiselle ja resilienssille on merkitystä sillä, millainen koulutustaso maatalousyrittäjillä on. Nykyaikainen maatalous on ammattitaitoa vaativaa toimintaa eikä perinnetietoutta. Myös uusia koulutusavauksia tullaan tarvitsemaan maailman muuttuessa.”

Koko Suomen säilyminen asuttuna ja aktiivisena on myös Elsi Kataisen mielestä tärkeää. ”Alueiden tyhjeneminen on turvallisuusriski. Myös osaamiskato on turvallisuusriski. Ellei alueella ole aktiivista porukkaa, sen kehittyminen lakkaa. Alueilla on oltava yrityksiä, jotka kehittävät ja työllistävät. Negatiivinen kierre altistaa myös tyytymättömyydelle ja ääriaineksille. Alueiden eriytyminen on iso riski. Tämä ei koske vain Suomea, vaan koko Eurooppaa,” Elsi pohtii. ”Nuorten syrjäytyminen on yksi suurimpia riskejämme. Se on sekä turvallisuusriski että kustannustekijä.”

Turvallisuuskeskustelu on palauttanut monet perusasioiden ääreen. ”Hyvä, että ymmärrys kokonaisturvallisuudesta ja esimerkiksi ruuan merkityksestä on herännyt. Ikävä vaan, että se edellytti kriisejä ja haavoittuvuuden tiedostamista. On tärkeää, että koko Suomi tuntee olevansa mukana kehityksessä. Esimerkiksi maaseutualueet ovat nyt keskiössä, tavallaan unohdettu kansanosa on nyt keskiössä.”

Kati Partanen

---